Oltiin aamusella treenailemassa Hyvinkäällä Riikan kanssa. Ja oikeastaan koko syksyhän tässä treenailtiin enemmän ja vähemmän intensiivisesti ja ajeltiin Hyvinkäälle parhaimmillaan kahesti viikossa. Tarkoituksena oli saada Milalle Nou1 taippareista. Taippareihin kyllä päästiin ja kenraaliharjoitukset antoi odottaa hyvää suoritusta, mutta niinhän se yleensä on, että suoritus kaatuu siiheen varmaan osioon, joka Milalla on aina ollut vesityö. Jotain tapahtui pikku neidin päässä ja meidän koe loppui ennen kuin se ehti alkaakaan. Tulos Nou 0 ja suuren suuri harmitus ja ihmetys. Mutta elämä jatkuu ja sehän näiden koirien kanssa harrastamisessa parasta onkin, kun sä et ikinä voi olla varma mistään. No siis elämä ja treenit jatkuu, entistä sisuuntuneempana ja motivoituneimpina. Tänään oltiin siis Hyvinkäällä treenailemassa ja ohjelmassa oli 1 hakua 2 eteen- lähetystä 3 lähihakuharjoitusta 4 hakua. Kaikki tehtiin dameilla. Aloitettiin motivoidusti, eli täytetiin hakuruutu siten että Mila näki ja neiti haki 3 damia. Tämän jälkeen tehtiin pellolla linjaa, ja sitäkin motivoidusti, eli Ville ja Mila kävivät viemässä damin noin 70 metrin päähän, takaisin lähetysalueelle ja eteen-käskyllä menoksi. Hyvin Mila haki, vaikka matkaa oli enemmän kuin mitä ollaan sen kanssa tehty. (mutta ei siis vielä voida puhua kuulemma pitkästä matkasta ) Jep, sitten lähihakua. Opetetaan koiralle uusi pillikäsky, joka tarkoittaa että etsi siltä alueelta missä nyt olet. Harjoiteltiin tätä piilottamalla ihan 2 metrin päähän pusikkoon 6 minidamia (jotka on muuten aika söpöjä) ja lähetettiin koira, joka tiesi että siellä on dameja. Siinä sitten pillitystä, että oppis yhdistämään tämän pillikäskyn tähän toimintaan. Ja sitten samaa pitkällä matkalla, jossa ensin eteen-lähetys 50 metriä ja sitten pillitystä ja kun löytyy niin palautus. Ihan kivasti Mila toimi. Loppuun vielä hakua, jossa toimi aika rauhallisesti, mutta tarkasti  Mahtoi olla rankat treenit, kun nyt nukkuu työhuoneen sängyllä netan vieressä.

Ollaan käyty Milan kanssa myös tottistelemassa ja kehitytty siinä(kin) huimasti. Paljon on tehty malttia, mikä on aina hyvästä. Ja sitten kaukokäskyjä, ruutua, perusasentoa, kääntymiset, seuraamista, liikkestä maahanmenoa ja seisomista ja paikalla makuuta. Milan kanssa on kiva treenata, kun siitä näkee että se tykkää tehdä töitä. Se ei välitä siellä muista koirista, vaan hakee koko ajan katsekontaktia. Kisoja voidaan harkita kesälle, mutta katsotaan nyt.

Milan päänmenoksi on suunniteltu niin paljon... talvi ja kevät treenaillaan ja katsotaan sitten kesällä että mitkä on sillä mallilla että voidaan kisata.

Huh, onpas pitkä tovi, kun on viimeksi päivitelty. On hieman hektistä ja kiireistä tupannut olemaan.

Tytöille kuuluu hyvää, ollaan palattu lomilta arkeen ja treenitkin ovat pyörähtäneet mukavasti käyntiin. Milan kanssa käydään koirakoulu kompassin Toko-C ryhmässä, joka on tarkoitettu kisoihin meneville. Ei todellaakan olla vielä kisakunnossa, mutta hiljaa hyvä tulee. Heti ekojen treenien jälkeen Mila päätti juosta juoksut ja heti jouduttiin karenssiin tottiksesta, mutta taas ollaan mukana menossa.Ollaan treenailtu ihan alokasluokan liikkeitä, mutta myös ylemmistä luokista mm. noutoa ja ruutua. Neiti nauttii kovasti olostaan siellä ja tekee innokkaasti. Tottiksen lisäksi Ville on ahkerasti treenannut taipparijuttuja Milan kanssa. 1-2 viikossa ollaan ajeltu Hyvinkäälle Riikan oppeihin ja sitten lisäksi tehty kotona aina jotain pientä. Juoksutkin sopivasti sotkivat näitäkin treenejä, alkuunsa neiti ei antanut juoksujen häiritä työskentelyä, mutta sitten tärppipäivien aikana sekosi ihan täysin. Nyt sit yritetään paikkailla ja nollailla sitä katastrofiviikkoa Taisi neiti rakastua erääseen ihanaan rotweileriin lenkillä, kun sen perään piti vielä karatakin, että sai aamutuimaan kello 7 hakea sitä ympäri Kaivokselaa. Että sellaista.

Nettakin on päässyt vähän treenaileen ja näyttämään pikkusiskolleen mallia. Tottista ja vähän noutojakin on tehty, voi kun se nauttii tekemisestä niin paljon, että sen häntäkin pyörii ihan miten sattuu

Mila kävi virallisissa kuvauksissa jokin aika sitten ja sieltähän saapui mukavaa luettavaa, kun lonkat A/A, Polvet 0/0 ja kyynärät 0/0. Silmäpeilaukset ovat vielä edessä parin viikon päästä, toivottavasti sieltäkin tulee yhtä hyviä tuloksia.

Ollaan oltu kesälomilla, joten blogissa ja sivuilla on ollut hiljaista. Sitäkin enemmän olemme sitten tehneet kaikenlaista.

Alkulomasta suuntasimme Koillismaalle mökille ja vaeltamaan. Pakkasimme rinkat ja koirat matkaan tarkoituksenamme vaeltaa 80km Sallan Hausjärveltä Rukalle, Karhunkierroksen reittiä pitkin. Säät suosivat meitä liikaakin, sillä mittari kipusi päivisin lähemmäs 30 astetta ja öisinkin oli noin 20 astetta lämmintä. Yhtään ei tuullut, joten hyttysiä oli niin paljon kuin vain voi ikinä niitä kuvitella olevan. Maisemat olivat mitä mahtavimmat! Kävelimme noin 20km päivävauhtia ja tarkoituksena oli viipyä reissulla 4 päivää. Toisena päivänä Netta alkoi näyttää hälyttäviä merkkejä voinnistaan. Se ei enää juonut ja laahasi kankeasti itseään eteenpäin. Olin jo lähes varma, että se ei selviä. Pidimme paljon taukoja ja pakkojuotin ja -uitin sitä paljon. Mila voi mainiosti, se hyppeli pitkin rotkojen reunoja vailla minkäänlaista itsesuojeluvaistoa  

Toisen päivän illalla Ville teloi jalkansa, kun kävi uimassa. 2cm pitkä ja melko syvä (noin 1cm) haava jalkapohjassa ja noin 40km matkaa jäljellä, hyvä hyvä  Ei meinattu saada verentuloa lakkaamaan, yöllä oli paksun siteenkin läpi vuotanut makuupussiin. Aamulla päätimme, että jätämme matkan hieman kesken, mutta silti lähimmälle paikalle, mistä pääsi erämaasta pois, oli vielä 15km matkaa. Tämä 15km matka on yksi haastavimmasta osuudesta koko matkan aikana, jippii. Ville nilkutti, Netta laahusti, Mila hyppeli ja Ansku käveli huolestuneena eteenpäin. Juumasta tilasimme taksin ja huristimme mökille, matkaa jäi siis taittamatta noin 20km. Loppu hyvin, kaikki hyvin: Ville kävi jalan kanssa lääkärissä, ei tulehtunut pahasti. Netta nukkui 2 päivää, Mila 2 tuntia. Ja minä tilasin pizzaa.  

Ollaan myös loman aikana treenailtu Milan kanssa: taipparijuttuja ja Mejää. Vesinoutoa ollaan tehty variksella, onnistuu hienosti. Samoin perusnoutoa variksella. Hakuruutua on tehty dameilla, sekin alkaa jo sujua. Ajateltiin ensi viikolla treenata aseen ja riistan sekä damien kanssa noutojuttuja. Lisäksi teen lyhyen motivoidun jäljen, jossa on megapalkka. Tuntuu ettei Mila oikein pidä kaninnahkasta, jota olen nyt käyttänyt kaatona. Pitäisi siis keksiä jotain superkivaa, ettei nyt rupea vain inhoamaan jäljestystä.  Olen ilmoittanut Milan syksyksi kahteen tokokurssiin ja agilitykurssille.

Tänä viikonloppuna käytiin myös pyörähtämässä Oulun Kv:ssa, Mila launtaina ja Netta sunnuntaina. Tollerituomari oli aika mielenkiintoinen tuttavuus: 30 tollerista alle kymmenen sai ERIn, junnuista ei kukaan. Hän arvioi Milaa noin minuutin verran katsomalla hampaat ja mittaamalla: sanoi, että liian iso (ruotsiksi), tuloksena Hyvä (sin.nauha).

Nettaa olen viimeksi käyttänyt näyttelyssä kolme vuotta sitten. Kultsuja oli vajaa sata, avoluokan narttuja 14. Netta esiintyi hienosti, kantoi itse häntänsä, liikkui ja antoi tuomarin tutkia. Tuloksena EH. Olin arvosteluun oikein tyytyväinen, vaikka tiesinkin mistä asioista hän huomauttaa.

Molempien arvostelut löytyvät täältä.

Lomaa on vielä/enään viikon verran jäljellä, sitten suunnataan kotia kohti Vantaalle.

Viime viikonloppua vieteltiin Himoksella Tollerileirillä ja oikein lystiä oli Vieteltiin viikonloppua mökissä, jossa oli 7 koiraa ja 7 ihmistä ja voin kertoa, että mökki ei ollut järin suuri. Niin ja 7 koirasta 6 oli tolleria, joista vielä 5 oli vuoden ikäisiä tollerinriiviöitä. Netta oli meillä myös mukana ja ne siellä Rilla-mamman kanssa kestää pentujen touhuja paeten sohvan alle tai päälle. Mila ja Rumba painivat ja juoksivat koko ajan, kun vaan pystyivät ja pojat: Manu, Into, Leon ja Tikru yrittivät parhaansa päästäkseen tyttöjen selkään. Hassuja veikkoja koko Reponi-lauma. Vieteltiin myös sukutapaamista, koska leirillä oli siis mukana koko Reponipentue sekä Rilla-äiskä ja Luca-iskä. Oli aika näky, kun 8 tolleria vetää ympäriinsä pitkin peltoa ja yksi reppana kultainen yrittää parhaansa mukaan väistellä punaisia sinkoilevia ja erittäin arvaamattomia ohjuksia.

Mila&Rumba

Oltiin Milan kanssa mukana leirin MeJä ryhmässä ja saatinkin ihan hyvin vinkkejä ja ohjeita harjoitteluun ja myös paljon infoa itse MeJä kokeesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Hyvin Mila ajoi pienimuotoisen AVO-luokan jäljen (kahdella makauksella ja kulmalla), taisi olla 150-200m pitkä. Otti jonkin verran häiriötä, kun metsässä oli samaan aikaan paljon koiria ja heidän ihmisiään; seuraili ja pysähteli ja kuunteli koko ajan. Ei kuitenkaan tarvinut puuttua tekemisiin ja sorkkakin löytyi jäljen päästä.

Mila pääsi myös tutustumaan ja kantelemaan varista, lokkia ja kania.

Kaiken kaikkiaan onnistunut ja hyvä leiri, ensi vuonna uudestaan

Netta leirillä

Ville ja Mila olivat tältä erää viimeisissä reponeiden taipparitreeneissä sunnuntaina. Vuorossa olivat vesinouto ja jälki. Meidän pikkuinen riiviö osoitti jälleen, että hän kyllä osaa oivaltaa. Tehtiin siis pari viikkoo sitten mökillä ekat vesinoudot Milalle. Sunnuntaina Mila oli tehnyt pitkän vesinoudon ja toiminut hienosti, lähetys noutoon hyvä, uinti hyvä ja palautukset käteen. On se taitava pikku tyttö!  Jälki oli myös mennyt hienosti, kani löytyi heti ja senkin Mila palautti Villelle käteen! Vaikkakin taippareiden jälki eroaa Mejästä, niin uskon siitä olevan silti hyötyä myös tässä. Mila taitaa siis tietää mitä sana "jälki" tarkoittaa  Mila osaa yllättää!

Viikonloppu vieteltiin koko porukka mökillä Pyhäjärvellä, Pohjois-Pohjanmaalla. Koirille se tarkoitti treeniä ja touhua, itselle rentoutumista ja arjesta irtautumista. Treenailtiin siis lähinnä Milan kanssa, mm. vesinoutoa, mejää ja ampumista. Sit selitystä tarkemmin...

Ampumisella testailtiin ja totuteltiin Milaa aseen laukauksen ääneen. Ensin poijat ampu noin 100 metrin päässä haulikolla ja sit vielä vajaan 50 metrin päästä. Eipä näyttänyt tyttö välittävän mitään, ei myöskään Netta. Kummatkin katseli vaan äänen suuntaan. Hienoa

Mejää treenaltiin myös. Ekaa kertaa tein jäljen itse ilman turvallisen kasvattajan apua Luulen että kuitenkin onnistuttiin ihan hyvin, kiitos vain hyvistä opeista Riikalle! Jälki oli noin 150 metriä pitkä, jossa oli yksi kulma ja siinä makaus. Kaatona käytettiin kanin nahkaa, joka ei kauheesti Milaa kiinnostanut. Hyvin ajoi jäljen, ehkä pientä haparointia, mutta ok kuitenkin!

Mila ja Ville treenasivat myös Vesinoutoa. Milan uintihalu on loistava ja kun mökki oli 30 metrin päässä rannasta, niin neiti oli koko ajan siellä kahlaamassa. Ja kun joku vain vihti sille keppiä sinne veteen heittää niin varmasti sen haki. Yhdesti lähti innokkaasti juoksemaan kepin perään ja siellä tulikin äkkisyvää niin humpsahti kokonaan veden alle, mutta ei tuntunut menoa haittaavan yhtään. No mut kuitenkin, siis tekivät myös damilla vesinoutoa. tehtiin siten, että ville piti milaa ja heitin damin veteen. Sit ville antoi käskyn ja Mila haki damin ja palautti hyvin! en tiedä menikö ihan kaikkien oppien mukaan tämä harjoitus, mutta näytti toimivan. Tässäkin käytettiin pilliä.

Muutama kuva vielä vesnoudosta.

Aamulla treenailtiin lenkin yhteydessä Milan hakua, tehtiin sokkona ja sitten motivoituna.

Eli menin ensin metsään, tuttua reittiä pitkin, ja pudotin sinne kaksi damia. Sit ville lähti Milan kanssa ja ilman mitään käskyjä odotti että Mila ottaisi vainun ja löytäisi damit ja niinhän siinä kävikin. Ollaan tehty tätä nyt muutaman kerran ja Mila kyllä tajusi heti että mistä on kyse. Mila kun löysi damin, ville puhalsi pilliin ja Mila toi damin hienosti. Sitten tehtiin vielä motivoituna siten, että menin metsään damien kanssa ja näyttävästi pudotin damin, että mila näki kaiken. Sit käsky etsi ja Mila lähti heti hakemaan. Löytyi ja nopeesti pilliin puhallus ja palautus käteen :) Vau, oltiin ihan ihmeissään että mitä tämän pienen tollerin päässä on oikein tapahtunut!! Viikonloppuna treenaillaan tätä sit seuraavan kerran, täytyy nyt vain muistaa ettei ahmi liikaa ja pitää treenit tarpeeksi monipuolisena ja hauskoina

Eilen käytiin Riikan kanssa verettämässä jäljet Milalle ja Kepelle ja tänään mentiin metsään koirien kanssa. Mulla oli epäilykseni Milan jäljestyksen suhteen, että ei tästä varmaan tuu mitään, mutta mitäs mitäs?!?! Neiti ajoi jäljen tosi hienosti, myös makaus ja kulma meni hyvin ja kaatokin löytyi, josta ei sitten ois halunnut luopua (peuran sorkka). Jälki oli siis seuraavanlainen: 50m suora, kulma, jossa makaus ja sitten ehkä 70m suora, jossa sitten kaato. Ens viikonloppuna treenataan mejän merkeissä seuraavan kerran sekä koira että emäntä nauttivat tästä harrastuksesta

Jälkien jälkeen mentiin vielä käyttämään koiria uimassa hiekkamontuilla. Kepe juoksi kiven perään uimaan ja Mila meni ihan huomaamatta perään. Sitten se menikin myös toisen kerran ja vielä kolmannen. Iltapäivällä käytiin sit Villen ja ystävien kanssa seurasaaressa kävelemässä ja siellä heitin milalle kepin veteen ja se kävi hakeen sen ja sit se meni sinne vielä ihan itsekseenkin. Että näin... nyt se on sit vedessä aina kun sitä näkee. Näytti nauttivan kovasti!

Pari kuvaa Milasta jäljellä. Riikan ottamat.

Eilen suunnattiin auto kohti Hyvinkäätä, jossa oli vuorossa Reponilaisten nou-treenit. Kaikki pentuset (kohta jo kyllä 1 vuotta täyttää) olivat paikalla. Päivä aloitettiin malttiharjoituksilla, jossa dami annettiin ohjaajalle, joka heitti damia ja sitten dami haettiin pois, ja koiran tuli koko ajan käyttäytyä rauhallisesti. Sitten tehtiin kantamista ja nostamista sekä vielä pillillä häiriö luoksetulo. Mila ja Ville suorituivat tehtävistä hyvin Minä olin yleisössä kameramiehenä, mutta mikäs siinä ollessa, kun aurinko paistoi ja lämmintä noin 15 astetta

Sitten mentiin metsään. Aluksi tehtiin hakuruutu ilman koiria ja käytiin sitä teoriassakin läpi. Sitten yksitellen koirat mukaan. Mila lähti aluksi hienosti metsään Villen lähetyksestä, sitten tuli ja teki omat kaarroksensa yleisössä, mutta koska kukaan ei tyttöä huomannut niin lähti takas metsään. Mila oli vähän hämillään että mikä tämä juttu nyt on ja kun Ville lähti kävelemään ruutuun niin Mila otti kovasti tukea Villestä ja pyöri vain jaloissa. Sit tehtiin niin että Heidi meni ruutuun kävelemään, jolloin Milakin uskalsi työskennellä vähän enemmän itse ja löysikin damin, jonka palautti hienosti yleisön läpi kaartaen. Heidi sanoi, että Mila käytti hienosti nenää ja lähti heti damin löydettyään palauttamaan sitä. Kuitenkin vähän jännittää työskennellä yksin, joten tarvii tukea. Treenivinkkinä nyt sitten tehdään hakua siten, että minä vien ensin tuttuun metsään dameja ja sitten lähtevät normaalisti kavelemään alueelle ilman mitää käskyjä tai muuta, ihan kuin oltaisiin lenkillä ja kun löytää damin niin pyytää tuomaan ja kehua valtavasti

6 tunnin metsäsession jälkeen iltalenkillä tehtiin vielä noutoja siten, että minä annoin Milalle damin ja ville puhalsi pilliin ja palautti damin villelle. Palkattiin pallolla. Toimi tosi hienosti ja dami palautui lähes käteen asti! Milasta näkee että se rakastaa dameja ja niiden kantamista, täytyy pitääkin se hauskana, eli tehdään leikin varjolla kaikki.

Kuvia löytyy täältä (reponilaisten taipparitreenit osa 2)

Viikkoa ennen pääsiäistä oltiin Villen ja koirien kanssa Liedossa, Turun lähellä, veljeni ja hänen perheensä luona. Perheeseen kuuluu siis Laura ja 4 koiraa sekä hevonen. (www.giron.fi) Luka ja Roope olivat neitien kimpussa koko ajan ja Milasta paljastui uusia puolia. Se ei päästänyt kertaakaan poikia niskan päälle tai hyppäämään selkään, vaan ärisi heille. Sitten se löysi pihalta luun, jota suojeli kans ja ylpeänä käveli sen kanssa! Laura antoi hyviä vinkkejä Milan noudon harjoitteluun ja saatiinkiin pitäminen onnistumaan hyvin tunnarikapulalla, mutta ei damilla. Eiköhän se siitä vielä. Minä kävin ratsastamassa Lauran hevosella ja treenailtiin siinäkin monenlaisia juttuja ja oli oikein hauskaa!! Seuraavana päivänä oli hyvin jalat vähän kipeänä :)

Pääsiäisen vietossa oltiin Rukalla ja meitä suosi ihanat ilmat! Hiihdettiin koirien kanssa ja ilman joka päivä, lumikenkäiltiin 8km, lasketeltiin ja ulkoiltiin paljon! Koirat nautti, samoin me :)

Milan treenailut on päässyt viime viikkoina jäämään vähälle, mutta täytyy taas aloittaa. Mejäileen päästään pian, kun lunta ei enää ole metsissäkään ja tottista pitää ottaa myös sekä tietty nomeilua. Neiti kuitenkin tottelee tosi hyvin, myös muita kuin meitä, mikä on tosi kiva. Tietää että voi jättää hoitoon ja voi luottaa siihen että ne osaa olla nätisti. Kuvia tulossa touhuista pian, kunhan kameran saan pohjoisesta, jonka onnistuneesti unohdin sinne :)