Ollaan oltu kesälomilla, joten blogissa ja sivuilla on ollut hiljaista. Sitäkin enemmän olemme sitten tehneet kaikenlaista.

Alkulomasta suuntasimme Koillismaalle mökille ja vaeltamaan. Pakkasimme rinkat ja koirat matkaan tarkoituksenamme vaeltaa 80km Sallan Hausjärveltä Rukalle, Karhunkierroksen reittiä pitkin. Säät suosivat meitä liikaakin, sillä mittari kipusi päivisin lähemmäs 30 astetta ja öisinkin oli noin 20 astetta lämmintä. Yhtään ei tuullut, joten hyttysiä oli niin paljon kuin vain voi ikinä niitä kuvitella olevan. Maisemat olivat mitä mahtavimmat! Kävelimme noin 20km päivävauhtia ja tarkoituksena oli viipyä reissulla 4 päivää. Toisena päivänä Netta alkoi näyttää hälyttäviä merkkejä voinnistaan. Se ei enää juonut ja laahasi kankeasti itseään eteenpäin. Olin jo lähes varma, että se ei selviä. Pidimme paljon taukoja ja pakkojuotin ja -uitin sitä paljon. Mila voi mainiosti, se hyppeli pitkin rotkojen reunoja vailla minkäänlaista itsesuojeluvaistoa  

Toisen päivän illalla Ville teloi jalkansa, kun kävi uimassa. 2cm pitkä ja melko syvä (noin 1cm) haava jalkapohjassa ja noin 40km matkaa jäljellä, hyvä hyvä  Ei meinattu saada verentuloa lakkaamaan, yöllä oli paksun siteenkin läpi vuotanut makuupussiin. Aamulla päätimme, että jätämme matkan hieman kesken, mutta silti lähimmälle paikalle, mistä pääsi erämaasta pois, oli vielä 15km matkaa. Tämä 15km matka on yksi haastavimmasta osuudesta koko matkan aikana, jippii. Ville nilkutti, Netta laahusti, Mila hyppeli ja Ansku käveli huolestuneena eteenpäin. Juumasta tilasimme taksin ja huristimme mökille, matkaa jäi siis taittamatta noin 20km. Loppu hyvin, kaikki hyvin: Ville kävi jalan kanssa lääkärissä, ei tulehtunut pahasti. Netta nukkui 2 päivää, Mila 2 tuntia. Ja minä tilasin pizzaa.  

Ollaan myös loman aikana treenailtu Milan kanssa: taipparijuttuja ja Mejää. Vesinoutoa ollaan tehty variksella, onnistuu hienosti. Samoin perusnoutoa variksella. Hakuruutua on tehty dameilla, sekin alkaa jo sujua. Ajateltiin ensi viikolla treenata aseen ja riistan sekä damien kanssa noutojuttuja. Lisäksi teen lyhyen motivoidun jäljen, jossa on megapalkka. Tuntuu ettei Mila oikein pidä kaninnahkasta, jota olen nyt käyttänyt kaatona. Pitäisi siis keksiä jotain superkivaa, ettei nyt rupea vain inhoamaan jäljestystä.  Olen ilmoittanut Milan syksyksi kahteen tokokurssiin ja agilitykurssille.

Tänä viikonloppuna käytiin myös pyörähtämässä Oulun Kv:ssa, Mila launtaina ja Netta sunnuntaina. Tollerituomari oli aika mielenkiintoinen tuttavuus: 30 tollerista alle kymmenen sai ERIn, junnuista ei kukaan. Hän arvioi Milaa noin minuutin verran katsomalla hampaat ja mittaamalla: sanoi, että liian iso (ruotsiksi), tuloksena Hyvä (sin.nauha).

Nettaa olen viimeksi käyttänyt näyttelyssä kolme vuotta sitten. Kultsuja oli vajaa sata, avoluokan narttuja 14. Netta esiintyi hienosti, kantoi itse häntänsä, liikkui ja antoi tuomarin tutkia. Tuloksena EH. Olin arvosteluun oikein tyytyväinen, vaikka tiesinkin mistä asioista hän huomauttaa.

Molempien arvostelut löytyvät täältä.

Lomaa on vielä/enään viikon verran jäljellä, sitten suunnataan kotia kohti Vantaalle.