Oltiin aamusella treenailemassa Hyvinkäällä Riikan kanssa. Ja oikeastaan koko syksyhän tässä treenailtiin enemmän ja vähemmän intensiivisesti ja ajeltiin Hyvinkäälle parhaimmillaan kahesti viikossa. Tarkoituksena oli saada Milalle Nou1 taippareista. Taippareihin kyllä päästiin ja kenraaliharjoitukset antoi odottaa hyvää suoritusta, mutta niinhän se yleensä on, että suoritus kaatuu siiheen varmaan osioon, joka Milalla on aina ollut vesityö. Jotain tapahtui pikku neidin päässä ja meidän koe loppui ennen kuin se ehti alkaakaan. Tulos Nou 0 ja suuren suuri harmitus ja ihmetys. Mutta elämä jatkuu ja sehän näiden koirien kanssa harrastamisessa parasta onkin, kun sä et ikinä voi olla varma mistään. No siis elämä ja treenit jatkuu, entistä sisuuntuneempana ja motivoituneimpina. Tänään oltiin siis Hyvinkäällä treenailemassa ja ohjelmassa oli 1 hakua 2 eteen- lähetystä 3 lähihakuharjoitusta 4 hakua. Kaikki tehtiin dameilla. Aloitettiin motivoidusti, eli täytetiin hakuruutu siten että Mila näki ja neiti haki 3 damia. Tämän jälkeen tehtiin pellolla linjaa, ja sitäkin motivoidusti, eli Ville ja Mila kävivät viemässä damin noin 70 metrin päähän, takaisin lähetysalueelle ja eteen-käskyllä menoksi. Hyvin Mila haki, vaikka matkaa oli enemmän kuin mitä ollaan sen kanssa tehty. (mutta ei siis vielä voida puhua kuulemma pitkästä matkasta ) Jep, sitten lähihakua. Opetetaan koiralle uusi pillikäsky, joka tarkoittaa että etsi siltä alueelta missä nyt olet. Harjoiteltiin tätä piilottamalla ihan 2 metrin päähän pusikkoon 6 minidamia (jotka on muuten aika söpöjä) ja lähetettiin koira, joka tiesi että siellä on dameja. Siinä sitten pillitystä, että oppis yhdistämään tämän pillikäskyn tähän toimintaan. Ja sitten samaa pitkällä matkalla, jossa ensin eteen-lähetys 50 metriä ja sitten pillitystä ja kun löytyy niin palautus. Ihan kivasti Mila toimi. Loppuun vielä hakua, jossa toimi aika rauhallisesti, mutta tarkasti  Mahtoi olla rankat treenit, kun nyt nukkuu työhuoneen sängyllä netan vieressä.

Ollaan käyty Milan kanssa myös tottistelemassa ja kehitytty siinä(kin) huimasti. Paljon on tehty malttia, mikä on aina hyvästä. Ja sitten kaukokäskyjä, ruutua, perusasentoa, kääntymiset, seuraamista, liikkestä maahanmenoa ja seisomista ja paikalla makuuta. Milan kanssa on kiva treenata, kun siitä näkee että se tykkää tehdä töitä. Se ei välitä siellä muista koirista, vaan hakee koko ajan katsekontaktia. Kisoja voidaan harkita kesälle, mutta katsotaan nyt.

Milan päänmenoksi on suunniteltu niin paljon... talvi ja kevät treenaillaan ja katsotaan sitten kesällä että mitkä on sillä mallilla että voidaan kisata.

Huh, onpas pitkä tovi, kun on viimeksi päivitelty. On hieman hektistä ja kiireistä tupannut olemaan.

Tytöille kuuluu hyvää, ollaan palattu lomilta arkeen ja treenitkin ovat pyörähtäneet mukavasti käyntiin. Milan kanssa käydään koirakoulu kompassin Toko-C ryhmässä, joka on tarkoitettu kisoihin meneville. Ei todellaakan olla vielä kisakunnossa, mutta hiljaa hyvä tulee. Heti ekojen treenien jälkeen Mila päätti juosta juoksut ja heti jouduttiin karenssiin tottiksesta, mutta taas ollaan mukana menossa.Ollaan treenailtu ihan alokasluokan liikkeitä, mutta myös ylemmistä luokista mm. noutoa ja ruutua. Neiti nauttii kovasti olostaan siellä ja tekee innokkaasti. Tottiksen lisäksi Ville on ahkerasti treenannut taipparijuttuja Milan kanssa. 1-2 viikossa ollaan ajeltu Hyvinkäälle Riikan oppeihin ja sitten lisäksi tehty kotona aina jotain pientä. Juoksutkin sopivasti sotkivat näitäkin treenejä, alkuunsa neiti ei antanut juoksujen häiritä työskentelyä, mutta sitten tärppipäivien aikana sekosi ihan täysin. Nyt sit yritetään paikkailla ja nollailla sitä katastrofiviikkoa Taisi neiti rakastua erääseen ihanaan rotweileriin lenkillä, kun sen perään piti vielä karatakin, että sai aamutuimaan kello 7 hakea sitä ympäri Kaivokselaa. Että sellaista.

Nettakin on päässyt vähän treenaileen ja näyttämään pikkusiskolleen mallia. Tottista ja vähän noutojakin on tehty, voi kun se nauttii tekemisestä niin paljon, että sen häntäkin pyörii ihan miten sattuu

Mila kävi virallisissa kuvauksissa jokin aika sitten ja sieltähän saapui mukavaa luettavaa, kun lonkat A/A, Polvet 0/0 ja kyynärät 0/0. Silmäpeilaukset ovat vielä edessä parin viikon päästä, toivottavasti sieltäkin tulee yhtä hyviä tuloksia.

 

Ollaan oltu kesälomilla, joten blogissa ja sivuilla on ollut hiljaista. Sitäkin enemmän olemme sitten tehneet kaikenlaista.

Alkulomasta suuntasimme Koillismaalle mökille ja vaeltamaan. Pakkasimme rinkat ja koirat matkaan tarkoituksenamme vaeltaa 80km Sallan Hausjärveltä Rukalle, Karhunkierroksen reittiä pitkin. Säät suosivat meitä liikaakin, sillä mittari kipusi päivisin lähemmäs 30 astetta ja öisinkin oli noin 20 astetta lämmintä. Yhtään ei tuullut, joten hyttysiä oli niin paljon kuin vain voi ikinä niitä kuvitella olevan. Maisemat olivat mitä mahtavimmat! Kävelimme noin 20km päivävauhtia ja tarkoituksena oli viipyä reissulla 4 päivää. Toisena päivänä Netta alkoi näyttää hälyttäviä merkkejä voinnistaan. Se ei enää juonut ja laahasi kankeasti itseään eteenpäin. Olin jo lähes varma, että se ei selviä. Pidimme paljon taukoja ja pakkojuotin ja -uitin sitä paljon. Mila voi mainiosti, se hyppeli pitkin rotkojen reunoja vailla minkäänlaista itsesuojeluvaistoa  

Toisen päivän illalla Ville teloi jalkansa, kun kävi uimassa. 2cm pitkä ja melko syvä (noin 1cm) haava jalkapohjassa ja noin 40km matkaa jäljellä, hyvä hyvä  Ei meinattu saada verentuloa lakkaamaan, yöllä oli paksun siteenkin läpi vuotanut makuupussiin. Aamulla päätimme, että jätämme matkan hieman kesken, mutta silti lähimmälle paikalle, mistä pääsi erämaasta pois, oli vielä 15km matkaa. Tämä 15km matka on yksi haastavimmasta osuudesta koko matkan aikana, jippii. Ville nilkutti, Netta laahusti, Mila hyppeli ja Ansku käveli huolestuneena eteenpäin. Juumasta tilasimme taksin ja huristimme mökille, matkaa jäi siis taittamatta noin 20km. Loppu hyvin, kaikki hyvin: Ville kävi jalan kanssa lääkärissä, ei tulehtunut pahasti. Netta nukkui 2 päivää, Mila 2 tuntia. Ja minä tilasin pizzaa.  

Ollaan myös loman aikana treenailtu Milan kanssa: taipparijuttuja ja Mejää. Vesinoutoa ollaan tehty variksella, onnistuu hienosti. Samoin perusnoutoa variksella. Hakuruutua on tehty dameilla, sekin alkaa jo sujua. Ajateltiin ensi viikolla treenata aseen ja riistan sekä damien kanssa noutojuttuja. Lisäksi teen lyhyen motivoidun jäljen, jossa on megapalkka. Tuntuu ettei Mila oikein pidä kaninnahkasta, jota olen nyt käyttänyt kaatona. Pitäisi siis keksiä jotain superkivaa, ettei nyt rupea vain inhoamaan jäljestystä.  Olen ilmoittanut Milan syksyksi kahteen tokokurssiin ja agilitykurssille.

Tänä viikonloppuna käytiin myös pyörähtämässä Oulun Kv:ssa, Mila launtaina ja Netta sunnuntaina. Tollerituomari oli aika mielenkiintoinen tuttavuus: 30 tollerista alle kymmenen sai ERIn, junnuista ei kukaan. Hän arvioi Milaa noin minuutin verran katsomalla hampaat ja mittaamalla: sanoi, että liian iso (ruotsiksi), tuloksena Hyvä (sin.nauha).

Nettaa olen viimeksi käyttänyt näyttelyssä kolme vuotta sitten. Kultsuja oli vajaa sata, avoluokan narttuja 14. Netta esiintyi hienosti, kantoi itse häntänsä, liikkui ja antoi tuomarin tutkia. Tuloksena EH. Olin arvosteluun oikein tyytyväinen, vaikka tiesinkin mistä asioista hän huomauttaa.

Molempien arvostelut löytyvät täältä.

Lomaa on vielä/enään viikon verran jäljellä, sitten suunnataan kotia kohti Vantaalle.

Viime viikonloppua vieteltiin Himoksella Tollerileirillä ja oikein lystiä oli Vieteltiin viikonloppua mökissä, jossa oli 7 koiraa ja 7 ihmistä ja voin kertoa, että mökki ei ollut järin suuri. Niin ja 7 koirasta 6 oli tolleria, joista vielä 5 oli vuoden ikäisiä tollerinriiviöitä. Netta oli meillä myös mukana ja ne siellä Rilla-mamman kanssa kestää pentujen touhuja paeten sohvan alle tai päälle. Mila ja Rumba painivat ja juoksivat koko ajan, kun vaan pystyivät ja pojat: Manu, Into, Leon ja Tikru yrittivät parhaansa päästäkseen tyttöjen selkään. Hassuja veikkoja koko Reponi-lauma. Vieteltiin myös sukutapaamista, koska leirillä oli siis mukana koko Reponipentue sekä Rilla-äiskä ja Luca-iskä. Oli aika näky, kun 8 tolleria vetää ympäriinsä pitkin peltoa ja yksi reppana kultainen yrittää parhaansa mukaan väistellä punaisia sinkoilevia ja erittäin arvaamattomia ohjuksia.

Mila&Rumba

Oltiin Milan kanssa mukana leirin MeJä ryhmässä ja saatinkin ihan hyvin vinkkejä ja ohjeita harjoitteluun ja myös paljon infoa itse MeJä kokeesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Hyvin Mila ajoi pienimuotoisen AVO-luokan jäljen (kahdella makauksella ja kulmalla), taisi olla 150-200m pitkä. Otti jonkin verran häiriötä, kun metsässä oli samaan aikaan paljon koiria ja heidän ihmisiään; seuraili ja pysähteli ja kuunteli koko ajan. Ei kuitenkaan tarvinut puuttua tekemisiin ja sorkkakin löytyi jäljen päästä.

Mila pääsi myös tutustumaan ja kantelemaan varista, lokkia ja kania.

Kaiken kaikkiaan onnistunut ja hyvä leiri, ensi vuonna uudestaan

Netta leirillä

Ville ja Mila olivat tältä erää viimeisissä reponeiden taipparitreeneissä sunnuntaina. Vuorossa olivat vesinouto ja jälki. Meidän pikkuinen riiviö osoitti jälleen, että hän kyllä osaa oivaltaa. Tehtiin siis pari viikkoo sitten mökillä ekat vesinoudot Milalle. Sunnuntaina Mila oli tehnyt pitkän vesinoudon ja toiminut hienosti, lähetys noutoon hyvä, uinti hyvä ja palautukset käteen. On se taitava pikku tyttö!  Jälki oli myös mennyt hienosti, kani löytyi heti ja senkin Mila palautti Villelle käteen! Vaikkakin taippareiden jälki eroaa Mejästä, niin uskon siitä olevan silti hyötyä myös tässä. Mila taitaa siis tietää mitä sana "jälki" tarkoittaa  Mila osaa yllättää!